Avainsana-arkisto: drabble

Persoonan valintaa

Salaa

En halunnut huomiota ja livahdin pienenä takariville. Luento oli jo vauhdissa.

Koin syvää mielihyvää kiellettyjen ajatusten ja oppirakennelmien kuuntelemisesta. Jokainen sana hiveli sieluani, joka ei ollut saanut ikinä olla vapaa. Nyökkäilin. Olin täysin samaa mieltä. Iloitsin, kuinka äitini olisi kauhistunut ja itkenyt vuokseni, isäni vihainen ja sukulaiseni eivät tuntisi minua.

Vilkaisin kelloani. Pian pitäisi lähteä. En halunnut nimeäni näkyviin enkä sitä, että joku tervehtisi kadulla.

Lähtiessäni raotin ovea vain juuri sen verran, että mahduin. Ovi sulkeutui hiljaa ja hengitin rauhallisemmin. Kun näin esitteen seuraavasta tilaisuudesta, kavoin kännykkäni esiin merkintää varten. Poistuin kuin olin saapunutkin – väkijoukossa, joka ei ollut väkijoukko.

 

Tarkkailija

Hän avasi oven samalla epäröiden ja varmasti. Huolehtien, ettei se kalahtanut, hän hiipi takarivin jatkeeksi. Nuoremme ei ollut ainoa salamyhkäisesti saapunut, joka antoi hiustensa verhota kasvojaan tai tekeytyi huomaamattomaksi. Hän ei ollut myöskään ainoa, joka saapuisi paikalle uudelleen.

Puhuja lisäsi ääntä ja tunteita. Loukkaantuneet äänensävyt ja uhreus yhdistivät. Heitä kaikkia oli kohdeltu väärin. Syy ei ollut maailmantalouden tai sattumaa. Oli aika ruveta tekoihin sortoa vastaan. Tarinat seurasivat toisiaan. Päät nyökyttelivät taitavan puhujan antamassa rytmissä. Vaikka aika ei ollut kypsä, siemenet oli jo kylvetty.

Takapenkkiläinen lähti ennen tehtävien jakoa ja verkostoitumista. Hän tulisi seuraavallakin kerralla. Pian hän myös jäisi.

 

 

Tilaisuus

Kävelin huoneeseen. Olin myöhässä, hiljainen ja pian takarivissä.

Tämä ei ollut ensimmäinen kertani ja tiesin, ettei se ollut viimeinen. Kaikki, mitä täällä opetettiin oli aiempia käsityksiäni vastaan. Ne olivat vastaan arvojani, perhettäni, minua. Se houkutti. Täytti kaikki ajatukseni. Halusin olla osa sitä.

En katsellut ympärilleni. En halunnut tulla nähdyksi. Vielä. En ollut valmis. Suljin vain silmäni ja kuuntelin. Ajatukseni harhailivat perheeseen ja sukulaisiini. Olin läpikäynyt tunteita surusta vihaan ja tällä kertaa vuorossa oli enää kielletty makeus. Kukaan ei voisi enää estää minua. Eivät äidin kyyneleet, isän viha tai sukulaisten kiellot.

Lähdin ennen luennon päättymistä. Päätin: saapuisin pian jäädäkseni.

 

 

Kuulemassa

Hiipivät askelet johdattivat täyden auditorion takariviin kuulemaan palopuhetta.

-On väärin kasvattaa ja pakottaa teitä seuraamaan perheidenne jalanjäljissä. Millään, mitä he ovat tehneet, ei ole enää elä. Se on menneisyyttä!
-Viitatkaa, jos olette eri mieltä, luennoitsija huusi ja kukaan ei liikahtanut.
-Vain harvat huiput saavat enää rahaa työstään, hän jatkoi – Heitä ja kaltaisianne tuetaan enää kulttuurirahastojen ja mesenaattien turvin. Muut ovat jo lopettaneet. Te olette viimeisiä. Minä kerron teille: Te ette ole myöhässä!
-Ottakaa tulevaisuus omiin käsiinne.

Takapenkkiläinen huomasi avustajien jo liikuttelevan ilmoittautumislomakkeita ja livahti aulaan. Hän pysähtyi ottamaan kuvan seuraavien tapahtumien julisteesta. Hän katosi niin kuin oli saapunutkin. Hiljaa.

Kirjoitusharjoituksesta

Aloitin tämänkertaisen drabble-harjoitukseni sanalla “kävelin” ja päätin sen jälkeen, että kaikissa tarinoissa on kyseessä sukupuolta määrittelemättömän henkilön vierailu puhetilaisuudessa.

Idea nousi luettuani Skriva-lehden numeroa 5/2017. Numerossa mietittiin, mistä perspektiivistä kannattaa kirjoittaa ja miten se vaikuttaa tapoihin kertoa. Joitain pointteja ja väitteitä sivuilta 66-69.
-Perspektiivi ja persoonan (minä, sinä, hän, passiivi, me) valinta vaikuttaa siihen, miten tunteet tai henkilön historia tuodaan esille.
-Keskustelut ja dialogit toimivat eri tavoin.
-1. ja 3. persoona voivat toimia samoin tavoin, mutta lukijan kokema etäisyys on erilainen. Minä-kerronta on intiimimpi, tapahtuuhan minän silmien ja omien ajatusten kautta.
-Hän-kerronnalla on helpompi tehdä päähenkilöstä mystisempi, sillä kerrontatapa on joustavampi.
-Kaikkitietävä kertoja on helpompi valinta, mikäli halutaan kirjoittaa monen eri henkilön näkökulmasta.

Lisäksi

-Itselläni oli kiusaus kirjoittaa 3. persoonan tarinaan enemmän tapahtumia ja vähemmän tunnelmointia.

-Lisään usein tarinoihini eri kerrontatyylejä ja eri persoonista kerrottua tarinointia. Tämä voi rikkoa lukijan immersion (tarinaan uppoutumisen) yhtä hyvin kuin lisätä sitä.

Mainokset