Aihearkisto: juoni

Turhautumista ja lääkettä siihen

Paska tyyppi?

”Voi sinua itseäsi hallitsematonta raukkaa, etkö ole oppinut mitään?”, sanoo omatunto.
“Työ on suuri ja pelottava. En halua epäonnistua. Turhauttaa ja olen väsynyt. Odotan otollista hetkeä”, sanoo suojeleva itsetunto.

Aika juoksee, kulkee, matelee. Tietoisuus kiemurtelee, harhauttaa, velloo, kiirehtii muualla. Se saa hetken helpotuksen unohduksesta. Suuren ahdistuksen ja syyllisyyden sekä tekemättömän että saavuttamattoman märehtimisestä. Aika juoksee, kulkee, matelee. Tietoisuus ahdistuu, harhauttaa, pelkää.

Koska tehtävä on tärkeä, vaaditaan tekemättömän tekijää tilille.

Onneksi joku lupaa auttaa. Hän jakaa vastuun komeen osaan, lupaa huolehtia osasta ja pyytää suorittamaan vain yhden näistä kolmesta vastuusta.  Avunsaanut tietoisuus ryhtyy toimiin, jakaa vastuun tehtäviin ja syöksyy aloittamaan. Se aloittaa sieltä, mistä alunperinkin olisi voinut aloittaa. Se hykertelelee. Aika kuluu. Raudanluja flow tulee tarvittaessa avuksi. Tietoisuus keskittyy, suorittaa ja saa tuloksia. Voiton!

Helpotuksen tarjonnut pyytää suorittamaan seuraavan osuuden. Hän ei ehdi keskittyä siihen omien tehtäviensä kustannuksella. Aiemmissa tehtävissään onnistunut tekee työtä käskettyä ja pian juhlitaankin. Suurin osa haasteesta on saatu nujerrettua.

Tavatessa käy ilmi, ettei auttamaan lupautunut ole tehnyt mitään konkreettista viimeisenkään osuuden voittamiseksi. Miksi hän oikein lupautui alunperin auttamaan? Sankarimme suorittaa viimeiset tehtävät. Nyt haaste on kokonaan voitettu. Hän on tehnyt sen aivan yksin ja on väsynyt.

Jos tietoisuus sanoo avuksi lupautuneesta nyt “turha tyyppi”, se ei ole oppinut mitään omasta tarinastaan.

 

Kuulumiset tarinan pohjalla

Siinä samalla, kun olen töitä haeskellessani tallennellut työtarjouksia, CV-pohjiani sekä hakemuksiani, olen joutunut miettimään itseeni liittyviä adjektiiveja useasti. Olen kuvaillut itseäni kyllästymiseen saakka, kyllästymisen jälkeen ja uudelleen motivoitumisen jälkeisen kyllästymisenkin jälkeen. Olen ihmetellyt ja käännellyt itseäni. Olen tutkinut työtarjouksien toiveita ja miettinyt, mikä historiassani osoittaisi parhaiten toivottuja osaamisia ja piirteitä – vai kannattaako hakea mieluummin muualle. Potentiaalisten tarjousten vastauksiin olen puolestaan koittanut sopivasti tunkea näitä esimerkkejä. Kunnioitettavaa tunkemisosaaminen on saanut lisäharjoitusta. (Kiitos yläasteen opettajalle, joka lupasi aikoinaan esseisiin ylimääräisen pisteen, mikäli onnistui tunkeemaan tekstiinsä viittauksen Paavo Nurmeen taidokkaasti. Taidosta on ollut hyötyä.)

Päätin aika pian ottaa yhteyttä uraohjaukseen, pitääkseni itseni motivoituneena. Kirjoitusmielessä olen oppinut, että olen sortunut muotisanoihin, vaikka olenkin niitä erityisesti koittanut välttää. Näytin myös ansioluetteloani taittoa opiskelevalle ystävälleni, joka ei tuntunut antavan anteeksi oikomisiani vaan rohkaisi parempaan – niin kielellisesti kuin visuaalisestikin. Voin suositella sekä uraohjausta että kavereiden palautteen pyytämistä. Uskon, että työskentelyn perusteella löydän, en vain työtä, vaan työtä, joka saa minut hihkumaan innoissani tai vähintään epäilemään, että työpaikan veteen on salaa laitettu zeniä levittäviä aineita.

Kuten yllä olevasta tarinasta voi ehkä päätellä, luin hieman urheilupsykologiaa ajanhallintakirjallisuuden välissä. Tarinan innoitus on  Peter Cloughin ja Doug Strycharczykin kirjasta Developing mental toughness (Kogan age Limited 2012, s. 54-56;65). Tarinanpoikanen on mielestäni itsensä motivoimisen yhdestä tärkeimmästä kohdasta – sen tarkistamisesta, mitkä opit ovat tulleet elämän tasohyppelypelissä jo niin tutuiksi, että ilmenevät suoraan selkärangasta. Yritin tehdä valitsemastani ilmiöstä ja tarjotusta ratkaisusta mahdollisimman selviä. Jos tunnistit, onnistuinen. Tunnistitko?

Tahdotko joulun?

Entäpä, jos aikaa on enää noin kaksi päivää?

Tässä linkki tekemääni interaktiiviseen tarinaan kaikkien pelaamieni tekstiseikkailupelien kunniaksi. Peli ei sovellu porukan pienimmille ja otettava muutenkin hieman pilke silmäkulmassa, sillä todennäköisyys voittaa on tietenkin pienehkö.

Tervetuloa pelaamaan ja päättämään, millaisen joulun kuvitteellinen perheesi tänä jouluna kokee 😉

Hyvää joulua =)

Uudelleensyntyminen

Kello

Petteri osti antiikkikellon, jonka soittoa kaikki eivät kuulleet. Myyjän mukaan äänen kuulijat pääsisivät osaksi suurta onnea. Kotona Petteri huomasi, että viisarit etenivätkin vastapäivään. Vaikka myyjä oli kieltänyt koskemasta kellon koneistoon kirouksen uhalla, päätti insinööri kokeilla onneaan.

Koneisto jumittui ja kello päätyi korjaajalle. Se oli poissa niin kauan, että Petteri oli jo unohtanut myyjän taikauskoiset varoitukset. Kotona kirottu kapine ei kuitenkaan lyönyt suinkaan enää onnea omistajalleen. Petteri muuttui ensimmäisestä kumauksesta lähes kuuroksi, toisesta pahoinvoivaksi, kolmannesta sokeaksi ja neljäs vei hänen järkensä.

Tytär, joka ei alunperinkään ollut kuullut kellon soittoa, potkaisi kelloa pelästyttyään isänsä käyttäytymistä. Koneisto jumittui ja Petteri palasi järkiinsä.

Taustoja juonityypistä uudelleensyntyminen

Creative writing -sivusto, jota olen mieluusti lainaillut tausta-aineistokseni, näkee tarinatyyppiryhmän Christopher Bookerin määrittelemän  “uudelleensyntyminen” vapaasti käännettynä seuraavasti: sankari joutuu pimeän magian loukkuun, aluksi uhka vaikuttaa siirtyvän ja unohtuvan, pelätty tapahtuu ja lopulta joku pelastaa päähenkilön.

Juonityyppinä uudelleensyntyminen vaikuttaa toisaalta ehkä laimeimmista tarinatyypeistä ja toisaalta saattaa olla se vaikuttavin – jokainenhan meistä tarvii apua edes joskus?

Tarinatyypin suurimpia riskejä ovatkin päähenkilön täydellinen passiivisuus ja uhreuttaminen. Onkin hyvä kysymys, tulisiko tätä tarinaa kirjoittaa vai kirjoittaa se uudestaan niin, että se kerrotaan lopun pelastajan näkökulmasta.

 

Tragedia

Kaunotar

Peku ei voinut ymmärtää, miten niin upea nainen kuin Mirka saattoi olla hänestä kiinnostunut. Mies päätti pitää korjauksessa olleen vihkisormuksensa jatkossakin piilossa, jottei tämä vain karkaisi.

Peku koitti eri tavoin salata avioliittonsa, johon oli tyytyväinen, tuolta mystiseltä kaunottarelta. Vaimonkaan ei tarvisi tietää. Peku jäi kuitenkin lopulta kiinni, kun viittasi puhelimessa vaimoonsa sisarena – luullen, ettei tämä kuullut.

Siitä alkoi alamäki. Vaimo piti mykkäkoulua, kaunotar jätti, suku ja ystävät puolustivat pian vain jompaa kumpaa naisista, vaimo jätti, läheiset hylkäsivät ja lapsi ja koira tuomittiin puolisolle. Peku seurasi sivusta, kuinka hänen, omasta mielestään sinänsä viattoman tekonsa seurauksena, ennen onnellinen perheensä ajautui köyhyyteen.

 

Tragediasta juonityyppinä

Sanasta tragedia tulee varmasti monelle mieleen antiikki tai sanan yleisin käännös: murhetarina. Juonityypissä päähenkilö kaipaa muutosta elämäänsä ja lähtee tavoittelemaan sitä; aluksi kaikki sujuu hyvin, sitten tulee vastoinkäymisiä, joiden jälkeen jatketaankin vääjäämättömään epäonnistumiseen ja häviöön saakka. Jotkin tragedian tutkijoista korostavat merkittävänä elementtinä valintaa, jonka päähenkilö tekee tavoitellessaan halujensa kohdetta ja jonka merkitystä hän ei täysin ymmärrä. Tätä valintaa kutsutaan traagiseksi erehdykseksi – vapaaehtoiseksi ja päähenkilön tuomitsevaksi teoksi. (Wikistä kreikkalaisesta tragediasta ja How to write a book -sivusto)  

En ole aivan varma, milloin kirjoitin ensimmäisen tragediaa juonikuvionaan käyttävän tarinan – lieniköhän se siskolle sarjakuvaan piirrettäväksi, itselle huviksi vai kuviksessa kuvitusharjoitusta varten – joka tapauksessa, olen varma, etten ole sellaista vielä julkaissut. Mitä mieltä olette “suureellisesta” debyytistäni vakavamman kirjoittamisen parissa? 

(Lisää juonikuvioista, lisää 100 sanan tarinaharjoituksesta)

 

Matka, paluu  ja kypsyminen ihmisenä

 

Motivaatio

Paavon jutut vetivät Niinaa puoleensa kuin hunaja ampiaista. Olisi kiva luopua kaikesta ja olla joku muu. Paavo oli mediaseksikäs, kaikkien haluama ja hyvin palkattu koodari. Kohdatessaan Paavon, Niina tajusi tavanneensa jotain enemmän – tulevaisuutensa.

Pian opinnot ja projektit veivät Niinalta kaiken töiden jälkeisestä vähäisestä ajasta. Kaverit, lenkit ja lomat suunnitteluineen jäivät. Paavokin olisi halunnut viettää enemmän aikaa yhdessä. Työt vaihtuivat ja Niina otti vastaan aina isompia kokonaisuuksia.

Sitten alkoivat selkäkivut. Lattialla maatessaan sairaslomalainen teki tiliä koetusta ja tehdystä. Tasapaino ja Paavo olivat jääneet. Hän lupasi itselleen: vaikka uusi elämä ja intohimo veisivätkin minne tahansa, ne eivät veisi millä vauhdilla tahansa.

Matka, paluu ja kypsyminen juonen perutyyppinä

Jälleen edessäni oli sadan sanan haaste. Tällä kertaa sadalla sanalla piti kirjoittaa matka, paluu ja kypsyminen ihmisenä. Olen aika varma, että jo edellinen tarinani matkasta olisi helposti voinut sopia tähän kategoriaan.

Tarinalle on oleellista on päähenkilön motivaatio lähteä liikkeelle, kohdata uutta ja mennä (tai joutua) niin pitkälle, että paluu alkaa tuntua kiinnostavalle vaihtoehdolle. Paluu voi olla jopa paonomainen ja tarinamuotoa käytetään usein muistuttamaan tai varoittamaan jostain.

Lisää tarinan perustyypeistä aiemmassa blogikirjoituksessani.

Ask-malli

Etsiessäni kirjoittamisen sivussa tietoa kehittymisideoista törmäsin sivutoimista yrittäjyyttä mainostaviin ukko.fi-sivustoihin, joissa Olli Kopakkala muistuttaa blogissaan koukuttavammasta tavasta kirjoittaa sisältöä blogiin. Hänen kirjoittamassaan kahdeksan vinkin listassa esitellään mm. ask-malli, jonka nähtyäni tiesin, että näin minunkin olisi pitänyt toimia: hypätä suoraan Asiaan, selittää sitten vasta Syy ja kertoa tämän jälkeen, miten aihe Kehittyy.

Toisin sanoen, kannattaisi aina noudattaa kultaista sääntöä: laita täky aina alkuun ja selittele vasta sitten. Seuraavat postaukseni tulevatkin olemaan hieman eri näköisiä 😉