Aihearkisto: sanojen valintaa

Turhautumista ja lääkettä siihen

Paska tyyppi?

”Voi sinua itseäsi hallitsematonta raukkaa, etkö ole oppinut mitään?”, sanoo omatunto.
“Työ on suuri ja pelottava. En halua epäonnistua. Turhauttaa ja olen väsynyt. Odotan otollista hetkeä”, sanoo suojeleva itsetunto.

Aika juoksee, kulkee, matelee. Tietoisuus kiemurtelee, harhauttaa, velloo, kiirehtii muualla. Se saa hetken helpotuksen unohduksesta. Suuren ahdistuksen ja syyllisyyden sekä tekemättömän että saavuttamattoman märehtimisestä. Aika juoksee, kulkee, matelee. Tietoisuus ahdistuu, harhauttaa, pelkää.

Koska tehtävä on tärkeä, vaaditaan tekemättömän tekijää tilille.

Onneksi joku lupaa auttaa. Hän jakaa vastuun komeen osaan, lupaa huolehtia osasta ja pyytää suorittamaan vain yhden näistä kolmesta vastuusta.  Avunsaanut tietoisuus ryhtyy toimiin, jakaa vastuun tehtäviin ja syöksyy aloittamaan. Se aloittaa sieltä, mistä alunperinkin olisi voinut aloittaa. Se hykertelelee. Aika kuluu. Raudanluja flow tulee tarvittaessa avuksi. Tietoisuus keskittyy, suorittaa ja saa tuloksia. Voiton!

Helpotuksen tarjonnut pyytää suorittamaan seuraavan osuuden. Hän ei ehdi keskittyä siihen omien tehtäviensä kustannuksella. Aiemmissa tehtävissään onnistunut tekee työtä käskettyä ja pian juhlitaankin. Suurin osa haasteesta on saatu nujerrettua.

Tavatessa käy ilmi, ettei auttamaan lupautunut ole tehnyt mitään konkreettista viimeisenkään osuuden voittamiseksi. Miksi hän oikein lupautui alunperin auttamaan? Sankarimme suorittaa viimeiset tehtävät. Nyt haaste on kokonaan voitettu. Hän on tehnyt sen aivan yksin ja on väsynyt.

Jos tietoisuus sanoo avuksi lupautuneesta nyt “turha tyyppi”, se ei ole oppinut mitään omasta tarinastaan.

 

Kuulumiset tarinan pohjalla

Siinä samalla, kun olen töitä haeskellessani tallennellut työtarjouksia, CV-pohjiani sekä hakemuksiani, olen joutunut miettimään itseeni liittyviä adjektiiveja useasti. Olen kuvaillut itseäni kyllästymiseen saakka, kyllästymisen jälkeen ja uudelleen motivoitumisen jälkeisen kyllästymisenkin jälkeen. Olen ihmetellyt ja käännellyt itseäni. Olen tutkinut työtarjouksien toiveita ja miettinyt, mikä historiassani osoittaisi parhaiten toivottuja osaamisia ja piirteitä – vai kannattaako hakea mieluummin muualle. Potentiaalisten tarjousten vastauksiin olen puolestaan koittanut sopivasti tunkea näitä esimerkkejä. Kunnioitettavaa tunkemisosaaminen on saanut lisäharjoitusta. (Kiitos yläasteen opettajalle, joka lupasi aikoinaan esseisiin ylimääräisen pisteen, mikäli onnistui tunkeemaan tekstiinsä viittauksen Paavo Nurmeen taidokkaasti. Taidosta on ollut hyötyä.)

Päätin aika pian ottaa yhteyttä uraohjaukseen, pitääkseni itseni motivoituneena. Kirjoitusmielessä olen oppinut, että olen sortunut muotisanoihin, vaikka olenkin niitä erityisesti koittanut välttää. Näytin myös ansioluetteloani taittoa opiskelevalle ystävälleni, joka ei tuntunut antavan anteeksi oikomisiani vaan rohkaisi parempaan – niin kielellisesti kuin visuaalisestikin. Voin suositella sekä uraohjausta että kavereiden palautteen pyytämistä. Uskon, että työskentelyn perusteella löydän, en vain työtä, vaan työtä, joka saa minut hihkumaan innoissani tai vähintään epäilemään, että työpaikan veteen on salaa laitettu zeniä levittäviä aineita.

Kuten yllä olevasta tarinasta voi ehkä päätellä, luin hieman urheilupsykologiaa ajanhallintakirjallisuuden välissä. Tarinan innoitus on  Peter Cloughin ja Doug Strycharczykin kirjasta Developing mental toughness (Kogan age Limited 2012, s. 54-56;65). Tarinanpoikanen on mielestäni itsensä motivoimisen yhdestä tärkeimmästä kohdasta – sen tarkistamisesta, mitkä opit ovat tulleet elämän tasohyppelypelissä jo niin tutuiksi, että ilmenevät suoraan selkärangasta. Yritin tehdä valitsemastani ilmiöstä ja tarjotusta ratkaisusta mahdollisimman selviä. Jos tunnistit, onnistuinen. Tunnistitko?

Persoonan valintaa

Salaa

En halunnut huomiota ja livahdin pienenä takariville. Luento oli jo vauhdissa.

Koin syvää mielihyvää kiellettyjen ajatusten ja oppirakennelmien kuuntelemisesta. Jokainen sana hiveli sieluani, joka ei ollut saanut ikinä olla vapaa. Nyökkäilin. Olin täysin samaa mieltä. Iloitsin, kuinka äitini olisi kauhistunut ja itkenyt vuokseni, isäni vihainen ja sukulaiseni eivät tuntisi minua.

Vilkaisin kelloani. Pian pitäisi lähteä. En halunnut nimeäni näkyviin enkä sitä, että joku tervehtisi kadulla.

Lähtiessäni raotin ovea vain juuri sen verran, että mahduin. Ovi sulkeutui hiljaa ja hengitin rauhallisemmin. Kun näin esitteen seuraavasta tilaisuudesta, kavoin kännykkäni esiin merkintää varten. Poistuin kuin olin saapunutkin – väkijoukossa, joka ei ollut väkijoukko.

 

Tarkkailija

Hän avasi oven samalla epäröiden ja varmasti. Huolehtien, ettei se kalahtanut, hän hiipi takarivin jatkeeksi. Nuoremme ei ollut ainoa salamyhkäisesti saapunut, joka antoi hiustensa verhota kasvojaan tai tekeytyi huomaamattomaksi. Hän ei ollut myöskään ainoa, joka saapuisi paikalle uudelleen.

Puhuja lisäsi ääntä ja tunteita. Loukkaantuneet äänensävyt ja uhreus yhdistivät. Heitä kaikkia oli kohdeltu väärin. Syy ei ollut maailmantalouden tai sattumaa. Oli aika ruveta tekoihin sortoa vastaan. Tarinat seurasivat toisiaan. Päät nyökyttelivät taitavan puhujan antamassa rytmissä. Vaikka aika ei ollut kypsä, siemenet oli jo kylvetty.

Takapenkkiläinen lähti ennen tehtävien jakoa ja verkostoitumista. Hän tulisi seuraavallakin kerralla. Pian hän myös jäisi.

 

 

Tilaisuus

Kävelin huoneeseen. Olin myöhässä, hiljainen ja pian takarivissä.

Tämä ei ollut ensimmäinen kertani ja tiesin, ettei se ollut viimeinen. Kaikki, mitä täällä opetettiin oli aiempia käsityksiäni vastaan. Ne olivat vastaan arvojani, perhettäni, minua. Se houkutti. Täytti kaikki ajatukseni. Halusin olla osa sitä.

En katsellut ympärilleni. En halunnut tulla nähdyksi. Vielä. En ollut valmis. Suljin vain silmäni ja kuuntelin. Ajatukseni harhailivat perheeseen ja sukulaisiini. Olin läpikäynyt tunteita surusta vihaan ja tällä kertaa vuorossa oli enää kielletty makeus. Kukaan ei voisi enää estää minua. Eivät äidin kyyneleet, isän viha tai sukulaisten kiellot.

Lähdin ennen luennon päättymistä. Päätin: saapuisin pian jäädäkseni.

 

 

Kuulemassa

Hiipivät askelet johdattivat täyden auditorion takariviin kuulemaan palopuhetta.

-On väärin kasvattaa ja pakottaa teitä seuraamaan perheidenne jalanjäljissä. Millään, mitä he ovat tehneet, ei ole enää elä. Se on menneisyyttä!
-Viitatkaa, jos olette eri mieltä, luennoitsija huusi ja kukaan ei liikahtanut.
-Vain harvat huiput saavat enää rahaa työstään, hän jatkoi – Heitä ja kaltaisianne tuetaan enää kulttuurirahastojen ja mesenaattien turvin. Muut ovat jo lopettaneet. Te olette viimeisiä. Minä kerron teille: Te ette ole myöhässä!
-Ottakaa tulevaisuus omiin käsiinne.

Takapenkkiläinen huomasi avustajien jo liikuttelevan ilmoittautumislomakkeita ja livahti aulaan. Hän pysähtyi ottamaan kuvan seuraavien tapahtumien julisteesta. Hän katosi niin kuin oli saapunutkin. Hiljaa.

Kirjoitusharjoituksesta

Aloitin tämänkertaisen drabble-harjoitukseni sanalla “kävelin” ja päätin sen jälkeen, että kaikissa tarinoissa on kyseessä sukupuolta määrittelemättömän henkilön vierailu puhetilaisuudessa.

Idea nousi luettuani Skriva-lehden numeroa 5/2017. Numerossa mietittiin, mistä perspektiivistä kannattaa kirjoittaa ja miten se vaikuttaa tapoihin kertoa. Joitain pointteja ja väitteitä sivuilta 66-69.
-Perspektiivi ja persoonan (minä, sinä, hän, passiivi, me) valinta vaikuttaa siihen, miten tunteet tai henkilön historia tuodaan esille.
-Keskustelut ja dialogit toimivat eri tavoin.
-1. ja 3. persoona voivat toimia samoin tavoin, mutta lukijan kokema etäisyys on erilainen. Minä-kerronta on intiimimpi, tapahtuuhan minän silmien ja omien ajatusten kautta.
-Hän-kerronnalla on helpompi tehdä päähenkilöstä mystisempi, sillä kerrontatapa on joustavampi.
-Kaikkitietävä kertoja on helpompi valinta, mikäli halutaan kirjoittaa monen eri henkilön näkökulmasta.

Lisäksi

-Itselläni oli kiusaus kirjoittaa 3. persoonan tarinaan enemmän tapahtumia ja vähemmän tunnelmointia.

-Lisään usein tarinoihini eri kerrontatyylejä ja eri persoonista kerrottua tarinointia. Tämä voi rikkoa lukijan immersion (tarinaan uppoutumisen) yhtä hyvin kuin lisätä sitä.

Entä jos kirjoitusvirheenä on koko valittu kieli?

Mitä tehdä, kun kuulee tekstinsä olevan lämpimän sijaan halju, kutsuvan sijaan vieraannuttava ja selkeän sijaan kuin kryptologian kurssi suljetussa kassakaapissa, joen pohjassa ja ilman happilaitteita? Mitä tehdä, kun oma teksti kuulostaa kirjoittajasta kivalle, mutta uhri olisi mieluummin muualla?

Kirjoitin tässä taannoin kutsua yhdistyksen kokoukseen. Koska sääntömääräinen kokouskutsu vierastaa kaikkea turhaa, pääsin luovasti kirjoittamaan kokonaisen yhden kappaleen. Tämä kappale oli tervetulotoivotus ja korostus kokouksen tärkeistä aiheista – uuden hallituksen valinnasta ja seuraavan vuoden suunnitelmien vahvistamisesta. Koska olin väsynyt, tajusin käyttää paremman puoliskoni vähemmän väsyneitä silmäpareja oikolukuun. Pikkuhuomautusten sijaan sain järkytyksekseni kuulla, että olin sortunut pahasti. Pilkuista viis. Tekstini oli kirveen tarpeessa.

Yksi helposti astuttava ansa, johon itsekin jalanjälkeäni väsyneenä painan, on kapulakieli. Kirjoitetaan asiallisesti, jotta oltaisiin ymmärrettäviä. Kirjoitetaan virallisesti, jotta oltaisiin tärkeitä. Kirjoitetaan passiivissa, jotta päästäisiin esimerkillisesti lähemmäs sekä meitä että yleismuotoista esimerkkiä meistä.. Tai toisin sanoen sorrumme kirjoittamaan tärkeilevästi, persoonattomasti ja hyvää (puhe)kieltä vierastaen. Joskus kapulakieli jopa (esimerkkini lailla), tekee “meistä” tai jopa inhimillisyydestä esineen.

 

Keinojani kapuloiden poistoon rattaista

Tehtävä 1: Ovatko aiheet ja kappaleet oikeassa järjestyksessä? Tärkein tai yhteenveto tulee laittaa aina alkuun. Jollet tunnista tekstistä päätä etkä häntää tai tekstisi kuulostaa ulkopuolisesta postaukseni alun kuvailulle, jatka seuraaviin tehtäviin.
Toinen tehtävä
: Turhat kappaleet ja lauseet pois! Jos turhia virkkeitä on yksi, se voi tarkoittaa kapuloiden poistajalle 1-3 (toivottavasti ei enempää) lauseen poistoa.
Kolmas tehtävä: Missä ovat verbit? Verbien avulla voi päätellä lauseet ja tätä tietoa voi käyttää lauseiden lyhennyksessä.
Neljäs tehtävä: Vielä kerran silmäys tehtävään 1. Ovatko lauseet vielä oikeassa järjestyksessä? Loppuhuipentumaan harvoin asiatekstissä johdatellaan. Siihen ei kiireisinä aikoina johdatella itse asiassa ollenkaan. Tärkein laitetaan aina alkuun. Kun tärkeimmän on laittanut alkuun, voi harkita kuinka paljon muuta informaatiota vastaanottaja oikeastaan edes tarvitsee.
Viides tehtävä: Ellei substantiivitauti jo poistunut verbiharjoituksessa, turhat substantiivit poistetaan.

Ps. nämä opittu sekalaisista lähteistä matkan varrella ja järjestys on oma check-listani. Yritän kaikissa teksteissä kunnioittaa kohtaa 1, ja tunnistan rehellisesti kapulani ulkopuolisen (leikitty tai oikea ulkopuolinen lukija) silmillä tai verbeistä.

Moni minua neuvonut tai opettanut on aloittanut listansa kohdasta 5 eli tunnistanut, että tekstissä on liikaa substantiiveja, ja teroittanut tekstinlyhennyskirveensä. Vaikka substantiivitauti on ominaista kapulaiselle virkakielelle, en kuitenkaan ole itse päässyt kiinni substantiiveihin ensin löytämättä tekstien ydintä – tärkeintä pointtia – kuka, mitä, missä, milloin, millä seurauksilla – ja verbejä eli teonsanoja.

Huviksenne:

Kuulin aikoinaan eräältä nimettömältä lähteeltä, että hän käyttää kapulakieltä, kun ei ole saanut hirveästi aikaiseksi ja haluaa korostaa omaa osaamistaan tai asian tärkeyttä tuloksettomuudesta huolimatta. Muistelen tätä välillä, kun etsiskelen ydintä raporteista. Autoin kerran erästä tuttua hänen kiireissään tiivistämällä hänelle raporttien sisältöjä. Hieman surullista, että muistelen vieläkin lämmöllä erästä vaikeatajuista sanahelinäraporttia, joka tiivistyi 4-7-sivuisesta neljäksi lauseeksi. Koska henkilö tunsi taustat ennalta, taisi raporttini olla tämän teoksen osalta lopulta yksi virke.

Nykykirjoituskieli on kaukana 1900-luvun alussa kirjoitetuista kirjallisuuden klassikoista. Sen taidonnäytteiden helmet saisivat opettajien punakynät viuhumaan. Virkkeet ovat nykyään huomattavasti lyhyempiä (tutkittu).

Mitä mieltä esimerkiksi olette seuraavasta virkkeestä, joka on julkaistu 1902: “Lopuksi kuulee tusinoittain juttuja eräästä, joka matkusti itään ja toisesta, joka matkusti länteen ja vielä toisista, jotka matkustivat muille ilmansuunnille ja joista ei yhtäkään omaisten sanomattomaksi suruksi ja kaihoksi koskaan sen jälkeen ollut näkynyt kotiseudullaan.” (Lähdeaarteena: Suomalaisen kirjallisuuden seuran 1902 julkaisema, Elias Lönrotin matkat, I osa, s 4. Teos, jossa on julkaistu Lönnrotin omia tekstejä 1800-luvun puolelta.)
Kapulakieli Wikipedian mukaan 20.9.2017 (https://fi.wiktionary.org/wiki/kapulakieli)

Kapulakieli on wikipedian mukaan kuvaava nimitys tarpeettoman vaikeatajuisesta virkakielestä. Sitä käytetään kuvaamaan myös tarpeettoman kömpelöä kieltä. Kapulakieli saattaa jopa vaarantaa ihmisten oikeusturvan.
Ah, niin, se alun esimerkki:

Tervetuloa yhdistyksen syyskokoukseen, joka mahdollistaa merkittävällä tavalla yhdistyksemme toiminnan onnistumista ja jatkuvuutta.
>Tervetuloa yhdistyksen syyskokoukseen.
Syyskokouksessa käsitellään seuraavat asiat
> Asialista:

Mitä olen oppinut laulusta

 

Monen taidon kanssa on itsestään selvää, että sitä pitää harjoitella päivittäin. Esimerkiksi laulussa on hyötyä päivittäisestä äänenavauksesta: sävelet löytyvät helpommin, tekniikka alkaa helpottua.

Vertailun vuoksi

Kirjoittamalla säännöllisesti voi pitää äänensä auki, löytää niin sopivan kovuuden kuin sävelenkin. Kokeilemalla erityyppisiä kappaleita kehittyy. Hiomalla valitsemiaan kappaleita puolestaan ilmaisu tarkentuu, kehittyy ja muuttuu vaikuttavammaksi. Kummatkin taiteenlajinsa harrastajat toivoisivat, että yleisölle altistuessaan heidän teoksensa olisivat tyylipuhtaita, haluttu  sävy välittyisi ja ennen kaikkea – ettei heidän tarvisi hävetä itseään esittäessään niitä.

Harrastuksina niin kuoro kuin kirjoittajaryhmäkin tarkoittaa klassikoihin tutustumista. Ne antavat sopivia pähkinöitä innostamaan ja pysymään tiellä. Parasta on ryhmäpaine – tulee harjoiteltua, valmistauduttua, jännitettyä ja edistyttyä.

Säännöllinen teorian opiskelu ja valmiiden teosten tutkiminen takaa, että uuden teoksen kohdatessaan tunnistaa sen elementit, rakenteet, perusteet. Samalla oppii, mistä itse nauttii. Kokemuksen perusteella voin suositella niin säännöllistä kielenhuoltoa kuin laulun teoriatunteja: niissä oppii tyypilliset virheet, tunnistaa, onko lähtenyt muodin mukaan ja mitkä tekijät vaikeuttavat lopputuotokseen lähestymistä. Kaikki sanat eivät sovi kaikkiin lauluihin.

Tällä hetkellä henkistä painetta käyttämäni kielen tarkkailusta pitää yllä luennoitsijan tai opettajan sijaan ryhmäpaine. Harmi, että se on kesälomalla.

 

Mahdollisia harjoituksia päivään

Mikäli haluat fiilistellä sanoja ja niiden käyttöä, valitse itsellesi tuttu teema ja kirjoita sillä toisesta. Esimerkiksi innoitusta voi hakea seuraavista aiemminkin tehdyistä:
-pakina maaseudusta / mökkielämästä kaupunkilaissanastolla (tai toisinpäin)
-valitsemastasi urheilulajista kuin biologi
-jostain arjen tapahtumasta kuin urheilutoimittaja

Aiheella ei ole niin väliä, kunhan löydät itse kirjoittamisesta jotain vapauttavaa.

Pidä hauskaa.

Miten olla oikein poissa tolaltaan

Kuinka moni muistaa yläasteen äidinkielenkirjastaan tai opettajan selityksistä, että tola tarkoitti alun perin polkua? Olla poissa tolaltaan -sananparren merkitys on meille edelleen selkeä, vaikkei tolan tarkoitusta tietäisikään. Koska yksi tärkeä osa lukijalle hyvää kirjaa on vahva immersio, täytyy tekstistä usein tehdä mahdollisimman ymmärrettävää ja vaikuttavaa. Tämän vuoksi tulee välillä tekstiään muokatessaan kiinnittää huomiota myös ilmiselviin sanoihin ja sananparsiin.

Mietin eräs päivä juuri sananlaskua olla poissa tolaltaan ja päädyin seuraaviin nykyaikana helpommin ymmärrettäviin sananlaskuihin:
-wifi on jättänyt miehen
-häntä ei maps tavoita (viitaten googlemapsiin)
-häntä ei reittiopas löydä
-nyt on liian pilvistä aurinkokennolaturille
-hän on myöhästynyt bussistaan

Ymmärrettävä, kouriintuva, käsin kosketeltava
-rautalangasta väännetty → power point slaideihin laitettu
-erikseen tavattu → oikein linkitetty

Immersio, immersoitua – uppoutuminen, upota (esimerkiksi peliin, tarinaan jne.)
-yleisesti käytössä myös: sukeltaa, samaistua
-saavuttaa meditatiivinen tila kirjan kanssa
-muuttua kananmunaksi (tarinansa kanssa)

Sama asia – eri media

Viime aikoina olen tutustunut byrokratiaan ja se on valitettavasti näkynyt kirjoituksissani. Motivaatiopiikkini ovat siksi muodostuneet vapaammille vaikuttavien tekstien kirjoittamisesta. Erityistä huvia olen saanut, kun olen voinut kirjoittaa saman sisällön erityyppisiin julkaisuihin. Voitte varmasti kuvitella, että tästäkin blogikirjoituksesta löytyy asiallisempi versio. Kukaan ei ole vain halunnut sitä vielä julkaista.

 

Esimerkin ja huvin vuoksi keksityt taustat:

Poliisit ovat ottaneet kiinni epäillyn pankkiryöstäjän Keksityn maan Jossakilassa lähiössä. Mies haettiin kotoaan. Poliisin saapumishetkellä syytetty oli saunomassa ja oven avasi vaimo. Miehen oli tunnistanut naapuri. Seuraavana päivänä pidätyksestä käy ilmi, että epäilys oli aiheeton.

Niistä johdettuja otsikoita ja ingressejä:

Päivälehti-otsikoita
-Epäilty jäänyt kiinni – Keksityn pääpankin ryöstänyt jäi eilen kiinni Jossakilassa.
-Jossakilassa epäilty onkin syytön – poliisin tutkimuksissa on paljastunut..

Lööppi-otsikoita
-Rosvo korjattiin saunasta – tuli kauha kädessä vastaanottamaan poliiseja!
-Lue lähes alaston totuus – näin poliisit taltuttivat pankkiryöstäjän!
-Lähiön saunoja syytön! – Epäilyt herra X:n syyllisyydestä haihtuivat vesihöyrynä ilmaan..

Viikkolehti-otsikoita
Saunomasta pidätetty – Etkö pidä naapurikyttääjistä, eipä pidä Penakaan