Aihearkisto: Kirjoitusharjoitus

Persoonan valintaa

Salaa

En halunnut huomiota ja livahdin pienenä takariville. Luento oli jo vauhdissa.

Koin syvää mielihyvää kiellettyjen ajatusten ja oppirakennelmien kuuntelemisesta. Jokainen sana hiveli sieluani, joka ei ollut saanut ikinä olla vapaa. Nyökkäilin. Olin täysin samaa mieltä. Iloitsin, kuinka äitini olisi kauhistunut ja itkenyt vuokseni, isäni vihainen ja sukulaiseni eivät tuntisi minua.

Vilkaisin kelloani. Pian pitäisi lähteä. En halunnut nimeäni näkyviin enkä sitä, että joku tervehtisi kadulla.

Lähtiessäni raotin ovea vain juuri sen verran, että mahduin. Ovi sulkeutui hiljaa ja hengitin rauhallisemmin. Kun näin esitteen seuraavasta tilaisuudesta, kavoin kännykkäni esiin merkintää varten. Poistuin kuin olin saapunutkin – väkijoukossa, joka ei ollut väkijoukko.

 

Tarkkailija

Hän avasi oven samalla epäröiden ja varmasti. Huolehtien, ettei se kalahtanut, hän hiipi takarivin jatkeeksi. Nuoremme ei ollut ainoa salamyhkäisesti saapunut, joka antoi hiustensa verhota kasvojaan tai tekeytyi huomaamattomaksi. Hän ei ollut myöskään ainoa, joka saapuisi paikalle uudelleen.

Puhuja lisäsi ääntä ja tunteita. Loukkaantuneet äänensävyt ja uhreus yhdistivät. Heitä kaikkia oli kohdeltu väärin. Syy ei ollut maailmantalouden tai sattumaa. Oli aika ruveta tekoihin sortoa vastaan. Tarinat seurasivat toisiaan. Päät nyökyttelivät taitavan puhujan antamassa rytmissä. Vaikka aika ei ollut kypsä, siemenet oli jo kylvetty.

Takapenkkiläinen lähti ennen tehtävien jakoa ja verkostoitumista. Hän tulisi seuraavallakin kerralla. Pian hän myös jäisi.

 

 

Tilaisuus

Kävelin huoneeseen. Olin myöhässä, hiljainen ja pian takarivissä.

Tämä ei ollut ensimmäinen kertani ja tiesin, ettei se ollut viimeinen. Kaikki, mitä täällä opetettiin oli aiempia käsityksiäni vastaan. Ne olivat vastaan arvojani, perhettäni, minua. Se houkutti. Täytti kaikki ajatukseni. Halusin olla osa sitä.

En katsellut ympärilleni. En halunnut tulla nähdyksi. Vielä. En ollut valmis. Suljin vain silmäni ja kuuntelin. Ajatukseni harhailivat perheeseen ja sukulaisiini. Olin läpikäynyt tunteita surusta vihaan ja tällä kertaa vuorossa oli enää kielletty makeus. Kukaan ei voisi enää estää minua. Eivät äidin kyyneleet, isän viha tai sukulaisten kiellot.

Lähdin ennen luennon päättymistä. Päätin: saapuisin pian jäädäkseni.

 

 

Kuulemassa

Hiipivät askelet johdattivat täyden auditorion takariviin kuulemaan palopuhetta.

-On väärin kasvattaa ja pakottaa teitä seuraamaan perheidenne jalanjäljissä. Millään, mitä he ovat tehneet, ei ole enää elä. Se on menneisyyttä!
-Viitatkaa, jos olette eri mieltä, luennoitsija huusi ja kukaan ei liikahtanut.
-Vain harvat huiput saavat enää rahaa työstään, hän jatkoi – Heitä ja kaltaisianne tuetaan enää kulttuurirahastojen ja mesenaattien turvin. Muut ovat jo lopettaneet. Te olette viimeisiä. Minä kerron teille: Te ette ole myöhässä!
-Ottakaa tulevaisuus omiin käsiinne.

Takapenkkiläinen huomasi avustajien jo liikuttelevan ilmoittautumislomakkeita ja livahti aulaan. Hän pysähtyi ottamaan kuvan seuraavien tapahtumien julisteesta. Hän katosi niin kuin oli saapunutkin. Hiljaa.

Kirjoitusharjoituksesta

Aloitin tämänkertaisen drabble-harjoitukseni sanalla “kävelin” ja päätin sen jälkeen, että kaikissa tarinoissa on kyseessä sukupuolta määrittelemättömän henkilön vierailu puhetilaisuudessa.

Idea nousi luettuani Skriva-lehden numeroa 5/2017. Numerossa mietittiin, mistä perspektiivistä kannattaa kirjoittaa ja miten se vaikuttaa tapoihin kertoa. Joitain pointteja ja väitteitä sivuilta 66-69.
-Perspektiivi ja persoonan (minä, sinä, hän, passiivi, me) valinta vaikuttaa siihen, miten tunteet tai henkilön historia tuodaan esille.
-Keskustelut ja dialogit toimivat eri tavoin.
-1. ja 3. persoona voivat toimia samoin tavoin, mutta lukijan kokema etäisyys on erilainen. Minä-kerronta on intiimimpi, tapahtuuhan minän silmien ja omien ajatusten kautta.
-Hän-kerronnalla on helpompi tehdä päähenkilöstä mystisempi, sillä kerrontatapa on joustavampi.
-Kaikkitietävä kertoja on helpompi valinta, mikäli halutaan kirjoittaa monen eri henkilön näkökulmasta.

Lisäksi

-Itselläni oli kiusaus kirjoittaa 3. persoonan tarinaan enemmän tapahtumia ja vähemmän tunnelmointia.

-Lisään usein tarinoihini eri kerrontatyylejä ja eri persoonista kerrottua tarinointia. Tämä voi rikkoa lukijan immersion (tarinaan uppoutumisen) yhtä hyvin kuin lisätä sitä.

Mainokset

Entä jos kirjoitusvirheenä on koko valittu kieli?

Mitä tehdä, kun kuulee tekstinsä olevan lämpimän sijaan halju, kutsuvan sijaan vieraannuttava ja selkeän sijaan kuin kryptologian kurssi suljetussa kassakaapissa, joen pohjassa ja ilman happilaitteita? Mitä tehdä, kun oma teksti kuulostaa kirjoittajasta kivalle, mutta uhri olisi mieluummin muualla?

Kirjoitin tässä taannoin kutsua yhdistyksen kokoukseen. Koska sääntömääräinen kokouskutsu vierastaa kaikkea turhaa, pääsin luovasti kirjoittamaan kokonaisen yhden kappaleen. Tämä kappale oli tervetulotoivotus ja korostus kokouksen tärkeistä aiheista – uuden hallituksen valinnasta ja seuraavan vuoden suunnitelmien vahvistamisesta. Koska olin väsynyt, tajusin käyttää paremman puoliskoni vähemmän väsyneitä silmäpareja oikolukuun. Pikkuhuomautusten sijaan sain järkytyksekseni kuulla, että olin sortunut pahasti. Pilkuista viis. Tekstini oli kirveen tarpeessa.

Yksi helposti astuttava ansa, johon itsekin jalanjälkeäni väsyneenä painan, on kapulakieli. Kirjoitetaan asiallisesti, jotta oltaisiin ymmärrettäviä. Kirjoitetaan virallisesti, jotta oltaisiin tärkeitä. Kirjoitetaan passiivissa, jotta päästäisiin esimerkillisesti lähemmäs sekä meitä että yleismuotoista esimerkkiä meistä.. Tai toisin sanoen sorrumme kirjoittamaan tärkeilevästi, persoonattomasti ja hyvää (puhe)kieltä vierastaen. Joskus kapulakieli jopa (esimerkkini lailla), tekee “meistä” tai jopa inhimillisyydestä esineen.

 

Keinojani kapuloiden poistoon rattaista

Tehtävä 1: Ovatko aiheet ja kappaleet oikeassa järjestyksessä? Tärkein tai yhteenveto tulee laittaa aina alkuun. Jollet tunnista tekstistä päätä etkä häntää tai tekstisi kuulostaa ulkopuolisesta postaukseni alun kuvailulle, jatka seuraaviin tehtäviin.
Toinen tehtävä
: Turhat kappaleet ja lauseet pois! Jos turhia virkkeitä on yksi, se voi tarkoittaa kapuloiden poistajalle 1-3 (toivottavasti ei enempää) lauseen poistoa.
Kolmas tehtävä: Missä ovat verbit? Verbien avulla voi päätellä lauseet ja tätä tietoa voi käyttää lauseiden lyhennyksessä.
Neljäs tehtävä: Vielä kerran silmäys tehtävään 1. Ovatko lauseet vielä oikeassa järjestyksessä? Loppuhuipentumaan harvoin asiatekstissä johdatellaan. Siihen ei kiireisinä aikoina johdatella itse asiassa ollenkaan. Tärkein laitetaan aina alkuun. Kun tärkeimmän on laittanut alkuun, voi harkita kuinka paljon muuta informaatiota vastaanottaja oikeastaan edes tarvitsee.
Viides tehtävä: Ellei substantiivitauti jo poistunut verbiharjoituksessa, turhat substantiivit poistetaan.

Ps. nämä opittu sekalaisista lähteistä matkan varrella ja järjestys on oma check-listani. Yritän kaikissa teksteissä kunnioittaa kohtaa 1, ja tunnistan rehellisesti kapulani ulkopuolisen (leikitty tai oikea ulkopuolinen lukija) silmillä tai verbeistä.

Moni minua neuvonut tai opettanut on aloittanut listansa kohdasta 5 eli tunnistanut, että tekstissä on liikaa substantiiveja, ja teroittanut tekstinlyhennyskirveensä. Vaikka substantiivitauti on ominaista kapulaiselle virkakielelle, en kuitenkaan ole itse päässyt kiinni substantiiveihin ensin löytämättä tekstien ydintä – tärkeintä pointtia – kuka, mitä, missä, milloin, millä seurauksilla – ja verbejä eli teonsanoja.

Huviksenne:

Kuulin aikoinaan eräältä nimettömältä lähteeltä, että hän käyttää kapulakieltä, kun ei ole saanut hirveästi aikaiseksi ja haluaa korostaa omaa osaamistaan tai asian tärkeyttä tuloksettomuudesta huolimatta. Muistelen tätä välillä, kun etsiskelen ydintä raporteista. Autoin kerran erästä tuttua hänen kiireissään tiivistämällä hänelle raporttien sisältöjä. Hieman surullista, että muistelen vieläkin lämmöllä erästä vaikeatajuista sanahelinäraporttia, joka tiivistyi 4-7-sivuisesta neljäksi lauseeksi. Koska henkilö tunsi taustat ennalta, taisi raporttini olla tämän teoksen osalta lopulta yksi virke.

Nykykirjoituskieli on kaukana 1900-luvun alussa kirjoitetuista kirjallisuuden klassikoista. Sen taidonnäytteiden helmet saisivat opettajien punakynät viuhumaan. Virkkeet ovat nykyään huomattavasti lyhyempiä (tutkittu).

Mitä mieltä esimerkiksi olette seuraavasta virkkeestä, joka on julkaistu 1902: “Lopuksi kuulee tusinoittain juttuja eräästä, joka matkusti itään ja toisesta, joka matkusti länteen ja vielä toisista, jotka matkustivat muille ilmansuunnille ja joista ei yhtäkään omaisten sanomattomaksi suruksi ja kaihoksi koskaan sen jälkeen ollut näkynyt kotiseudullaan.” (Lähdeaarteena: Suomalaisen kirjallisuuden seuran 1902 julkaisema, Elias Lönrotin matkat, I osa, s 4. Teos, jossa on julkaistu Lönnrotin omia tekstejä 1800-luvun puolelta.)
Kapulakieli Wikipedian mukaan 20.9.2017 (https://fi.wiktionary.org/wiki/kapulakieli)

Kapulakieli on wikipedian mukaan kuvaava nimitys tarpeettoman vaikeatajuisesta virkakielestä. Sitä käytetään kuvaamaan myös tarpeettoman kömpelöä kieltä. Kapulakieli saattaa jopa vaarantaa ihmisten oikeusturvan.
Ah, niin, se alun esimerkki:

Tervetuloa yhdistyksen syyskokoukseen, joka mahdollistaa merkittävällä tavalla yhdistyksemme toiminnan onnistumista ja jatkuvuutta.
>Tervetuloa yhdistyksen syyskokoukseen.
Syyskokouksessa käsitellään seuraavat asiat
> Asialista:

Matka tarinan juonen perustyyppinä

Lyhennettynä perusjuoni, joka kuvaa matkaa on: lähdetään matkalle, jotta saavutettaisiin aarre. Usein matkan aikana kohdataan ihmisiä ja hämmästellään asioita. Perillä koetaan viellä loppuvastus tai esteitä ennen onnen saavuttamista. Lisätietoja onkimistani muista lähteistä ja linkit muihin tarinarakenteiden avulla tehtyihin drappleihin löytyy aiemmasta postauksestani.

Seuraavassa raapaleessa käytetty rakenne yrittää ilmentää Christopher Bookerin esittelemistä juonityypeistä matkaa. Harjoitus, tarinan tunkeminen sataan sanaan, on vapaasti käytettävissäsi.

 

Kyllästyminen

Naisen yllätyksetön elämä kyllästytti Mirandaa. Naimisiinkin pääsisi vasta jokusen vuoden päästä ja sekään muuttaisi elämää merkittävästi. Haaveiltuaan aikansa muutoksesta tyttö päätti karata.

Vedenhakureissulta karkaaminen oli helppoa. Tyttö jätti vain ruukkunsa tien viereen ja lähti kävelemään. Kukaan ei kaipaisi häntä tunteihin.

Tiellä hän kohtasi isosiskonsa, joka kertoi koulusta ja reitin perille. Jo pihalle saapuessaan hänet huomattiin. Siskon mies syöksyi ulos huutaen. Tarraten kipeästi ranteeseen hän lähti raahaamaan tyttöä kotiin. Miranda ulvoi kivusta ja vahtimestari syöksyi paikalle.

Kuultuaan tilanteesta mies otti kuitenkin tytön suojiinsa ja suostutteli vanhemmat päästämään tämän kouluun. Nykyään tämä nuori naisopettaja kutsuu puolestaan kaikkia halukkaita löytämään oman tulevaisuutensa.

Ryysyistä rikkauksiin

Ryysyistä rikkauksiin -tarinat voivat olla muutakin kuin tuhkimotarina tai tarina ulkonäkömuutoksen tuomasta statuksesta. Se voi olla kirjoitus koulutuksesta, uralla etenemisestä, viittomakielen oppimisesta, maailmanvalloituksesta, rikollisliigassa kohoamisesta tai esimerkiksi sairauden voittamisesta. Tutuimpia muotoja usein ovatkin omaelämänkerrat ja sadut. Juonikuviota käytetään läpi kerrontaperinteiden ja medioiden. Tämä tarinamuoto kannattaa osata niin haastattelujen kasaamista kuin tarinan kirjoittamistakin varten.

Harjoitukseen:

Kirjoita oma ryysyistä rikkauksiin tarinasi. Pisteitä saa tietenkin omaperäisyydestä tutun aiheen kanssa. Oli muoto sitten komedia, proosa tai runo, niin fiilistele vahvasti. Tämä tarinamuoto on usein helppo tie tunteiden käsittelyyn, vääryyden kokemisen kirjoittamiseen ja ennen kaikkea sopivien loppupalkintojen ja oikeudenmukaisuuden miettimiseen.

Vinkkejä:

Useampi laskee muunnoksen ryysyistä rikkauden kautta ryysyihin -tarinat joko omaksi lajikseen tai tämän pääjuonen alle kuuluviin muotoihin. Tarinan keskellä oleva kriisi antaa juonelle lisäsuolan ja paljastumisen pelko jännitteen.

Muista “pääjuonista” voit kurkata lisätietoja mm. aiemmin kirjoittamasta blogimerkinnästäni tarinoiden arkkityypeistä.

 

Kömpelö

Sara oli ollut pienestä asti normaalia kömpelömpi ja vanhemmat olivatkin aina varuillaan hänen kanssaan. Mitkään vinkit eivät auttaneet. Tytön ryhti painui ja kasvot piiloutuivat hiusten taa.

Sitten Sara kohtasi hevoset. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä ja pian tyttö alkoikin kuulua lähitallinsa kalustoon. Ratsastustunteja pelokkaat vanhemmat eivät kuitenkaan suostuneet maksamaan.

Lopulta ratsastusvalmentaja alkoi opettaa Saraa korvauksena tallitöistä. Lihastyön myötä tytön ryhti parani, vanhempien ehtojen myötä kouluarvosanat ja vastuun myötä suunnitelmallisuus.

Sukulaiset, jotka eivät olleet hetkeen tyttöä nähneet, eivät voineet uskoa silmiään ylioppilasjuhlissa. Tytön vartalo suortui, askel muuttui kimmoisaksi ja kädet haroivat palmikkoa valmiiksi välittömästi, kun hän sai luvan lähteä juhlistaan.

Pedon voittaminen tarinana

Klassisten perusjuonien perusjuoni: Hirviön voittaminen ja hyvän ja pahan taistelu

Hyvän ja pahan taistelu tai pedon kohtaaminen on yksi tarinan seitsemästä arkkityypistä. (Lisää aiheesta edellisessä blogipostauksessani.) Haluttessasi voit antaa oman drapplekynäsi tai -näppäimistösi sauhuta kanssani.

Alla oleva on oma kirjoitusharjoitukseni ja se yrittää ilmentää Christopher Bookerin esittelemistä juonityypeistä ensimmäistä eli hirviön voittamista. Aivan hyvän ja pahan taisteluun en yltänyt 100 sanalla. Hyvä lunttauspaikka kyseisille juonille on mm.How to write a book -sivusto.

 

Peto

Murina oli muuttumassa jo ärjynnäksi – räkäiseksi lihaksia nytkäytteleväksi virittäytymiseksi, joka ampuisi kynnet ja hampaat repimään hänen jäseniään. Peto ottaisi vain lisähappea ja olisi hänen kimpussaan.

Koiranruokapussi hikosi tytön kädessä hänen tuijottaessa reviiriään vartioivaa hurttaa. Kerättyään rohkeutensa, hän hivutti kättään tarjotakseen sitä nuuhkittavaksi. Murina muuttuikin vihaisemmaksi. Vastassa ei ollut mikään seurakoira, joita hän oli tottunut naapurustossaan käsittelemään. Tämä koira vihasi lapsia.

Tyttö alkoi hitaasti vetää kättä kohti itseään, meni kokoon ja alistui kuin pentu. Kyynelsilmin hän perääntyi seinää vasten ottaen kännykkänsä esille. Parissa hälytyksessä videopuheluun vastattiin: “MAAHAN POIKA!!! MUPPE RAUHA!”. Syöttäen videokuvaa omistajalle Sofia poistui huoneistosta. Jatkossa nappulat tipahtaisivat postiluukusta.

Tarinoiden arkkityypit

Tarinoita tarinatyypeistä

Kevään aikana kirjoitusharjoituksissani ovat näkyneet erilaiset tarinatyypit. Olen miettinyt mahdollisia juonia ja lukenut aiheesta eri lähteistä myös blogiani varten. Olen selannut niin sivustoja kuin kirjojakin. Tässä joitain maistiaisia aiheesta.

Ilkka Remeksen näkemyksiin tarinan anatomiasta kannattaa tutustua. Raa’asti lyhennettynä sisällön voisi kuvailla jotakuinkin seuraavasti: hyvä idea juonesta kannattaa hahmotella parilla lauseella ja arvioida. Tämän jälkeen sen ympärille voi alkaa rakentaa.

Pääosa seuraavista ideoista, noudattelevat kaavaa: näyttele ja lainaa kunnes osaat. Juonien tyypeistä voikin lukea esimerkiksi wikipediasta tai paljon lainatusta Christopher Bookerin kirjasta seitsemästä perusjuonesta. Christopher Bookerin esittelemiin yleisesti toistuvien juonien perusmalleihin voi tutustua kirjojen lisäksi englanniksi esimerkiksi How to write a book -sivustolla tai suomeksi Limingan taidekoulun sarjakuvaopettajan Keijo Ahlqvistin perustamassa sarjakuvawikissä.

Koska etsiessäni tietoa tarinatyypeistä, olen useasti törmännyt nimenomaan Bookerin hahmotelmiin, päätin kirjoittaa seuraavat drapple-harjoitukseni niiden mukaan.

Tulevat drapple-harjoitukset (linkki sitä mukaa kun päivitys on tehty):

Hirviön voittaminen tai hyvän ja pahan taistelu
Matka
Matka ja kypsyminen ihmisenä
Ryysyistä rikkauksiin
Romanssi tai klassinen komedia
-kuolema ja uudelleensyntyminen tai pelastuminen/palkinnon saaminen
-tragedia

Mitä olen oppinut laulusta

 

Monen taidon kanssa on itsestään selvää, että sitä pitää harjoitella päivittäin. Esimerkiksi laulussa on hyötyä päivittäisestä äänenavauksesta: sävelet löytyvät helpommin, tekniikka alkaa helpottua.

Vertailun vuoksi

Kirjoittamalla säännöllisesti voi pitää äänensä auki, löytää niin sopivan kovuuden kuin sävelenkin. Kokeilemalla erityyppisiä kappaleita kehittyy. Hiomalla valitsemiaan kappaleita puolestaan ilmaisu tarkentuu, kehittyy ja muuttuu vaikuttavammaksi. Kummatkin taiteenlajinsa harrastajat toivoisivat, että yleisölle altistuessaan heidän teoksensa olisivat tyylipuhtaita, haluttu  sävy välittyisi ja ennen kaikkea – ettei heidän tarvisi hävetä itseään esittäessään niitä.

Harrastuksina niin kuoro kuin kirjoittajaryhmäkin tarkoittaa klassikoihin tutustumista. Ne antavat sopivia pähkinöitä innostamaan ja pysymään tiellä. Parasta on ryhmäpaine – tulee harjoiteltua, valmistauduttua, jännitettyä ja edistyttyä.

Säännöllinen teorian opiskelu ja valmiiden teosten tutkiminen takaa, että uuden teoksen kohdatessaan tunnistaa sen elementit, rakenteet, perusteet. Samalla oppii, mistä itse nauttii. Kokemuksen perusteella voin suositella niin säännöllistä kielenhuoltoa kuin laulun teoriatunteja: niissä oppii tyypilliset virheet, tunnistaa, onko lähtenyt muodin mukaan ja mitkä tekijät vaikeuttavat lopputuotokseen lähestymistä. Kaikki sanat eivät sovi kaikkiin lauluihin.

Tällä hetkellä henkistä painetta käyttämäni kielen tarkkailusta pitää yllä luennoitsijan tai opettajan sijaan ryhmäpaine. Harmi, että se on kesälomalla.

 

Mahdollisia harjoituksia päivään

Mikäli haluat fiilistellä sanoja ja niiden käyttöä, valitse itsellesi tuttu teema ja kirjoita sillä toisesta. Esimerkiksi innoitusta voi hakea seuraavista aiemminkin tehdyistä:
-pakina maaseudusta / mökkielämästä kaupunkilaissanastolla (tai toisinpäin)
-valitsemastasi urheilulajista kuin biologi
-jostain arjen tapahtumasta kuin urheilutoimittaja

Aiheella ei ole niin väliä, kunhan löydät itse kirjoittamisesta jotain vapauttavaa.

Pidä hauskaa.