Miksi viesti siitä, että irtisanouduin, saattaa olla facebook-historiani tykätyin viesti

Ironista, eikö? Mietin, miten kertoa suurelle porukalle irtisanoutumisestani niin etteivät he huolestuisi tai ajautuisi liikaa miettimään, mitä negatiivista aiheesta löytyisi. Irtisanoutuminen kuulostaa pahalle ja siihen pitää aina reagoida negatiivisesti, eikö? Ainakin syy olisi parempi löytyä 😉

Miksi sitten julkaisija, joka harvoin julkaisee facebookin omalla sivullaan mitään, kerää pienessä hetkessä joitain kymmeniä tykkäyksiä tällaiselle viestille? (Suhteessa normaalia enemmän.) Tässä todellinen viesti kaikkine kirjoitusvirheineen, jonka julkaisin ja alhaalla joitain arvioitani aiheeseen liittyen:

Sattuipa kerran niin ystävät (samalla äänellä kuin ehkä joskus myöhemmin jokusta sukupolvea nuoremmille), että oli hyvä että tapanani oli kerätä HV(hätävara)-rahastoa.
Aikoinani aloin pohtia syntyjä syviä, eniten käyttämiäni teonsanoja ja kuvailuja. Tulin tulokseen, että halusin muuttaa elämäni suuntaa.
Tämä pieni kipinä ei ollut kovin pieni – kaikki tuntui ruokkivan sitä. Lopulta se roihui kevyellä liekillä. Ensimmäinen vastoinkäyminen tähän – tuli ahmi sen. Toinen – tuli nieli ja pyysi lisää. Irtisanouduin ja kysyin, mitä se haluaa. Nyt se virittelee liekkejään ja nauttii.
Sen lämmössä olen onnellinen ajasta, jonka voin katsella maailmaa ja rauhassa hakea paikkaani. Voin suunnitella, rauhoittua, kerätä energiaani ja voimiani.
Maailma huutaa pian KARENSSIA!.Minä tyytyväisenä sillä aikaa tökin sisälläni tulta paremmin palaamaan säästöjeni hiilihangolla. Vaikke hanko ole vielä rautaa, tiedän ettei se kulu heti. Minun ei tarvitse jättää tulta. Ei vielä. Se ehtii kasvaa ensin ja näyttää seuraavaa suntaa.
Nostan jalat pöydälle. Otan teemukin käteeni. Kun haluan, on aikaa tuijottaa teemukin höyryn kuvioita, on aika etsiä uusia klapeja tuleen ja on aika kurkkia ikkunoista ulos. 

 

Joitain huomioita

 

Taustaa

  1. Minulla oli tarve tiedottaa ystäväpiiriäni kuulumisistani. Koko tarpeellinen viesti olisi jotenkuten “Irtisanouduin, kaikki on hyvin ja olen avoin uusille mahdollisuuksille.” Olisin voinut julkaista myös “Olen irtisanoutunut” tai tuon aiemman viestin ja jäädä odottamaan kommentteja.
  2. Halusin, etteivät ystäväni huolestu.
  3. Halusin aikaa omille ajatuksilleni ja suunnitelmilleni.
  4. Ihmisillä on aina tarve löytää syitä ja kausaliteettejä ja liian lyhyt ilmoitus olisi altis muille tarinoille – muiden kokemuksille, oletuksille ja käsityksille. Halusin, ettei viestintä riistäydy käsistäni ja näille muille viesteille ja veikkauksille alttiiksi.
  5. Ennen tekstin julkaisua kotiväki/perhe tiedotettiin erikseen joko henkilökohtaisesti, oli elänyt mukana tai puhelimitse. On huono idea antaa itsestään eniten henkilökohtaisesti kiinnostuneiden lukea suurista muutoksistaan elämässään ensimmäisenä mediasta.
  6. Viestintävirheet aiheuttavat lisäviestinnän tarvetta. Jos tunteet heräävät, niin tunnekäsittelyn tarve kasvaa. (Vrt. kohta 4.)

Syitä tarinamuodon valintaan

  1. Tarina on vahva tapa välittää toivottuja tunteita ja informaatiota.
  2. Valittu tarina on helposti ymmärrettävissä eri sidosryhmistä käsin. Jos joku hätiköiden päätyisi lyhyestä viestistä vääriin käsityksiin ja viestisi niistä, se saattaisi pahimmillaan loukata minua, työkavereitani tai sidosryhmiä, joita toivon voivani kasvattaa jatkossa. Liian pikaiset johtopäätökset puolestaan helposti aiheuttaisivat tarvetta virheiden oionnalle (joka harvoin on toimivaa ylipäänsä).
  3. Osa sidosryhmistä – kavereista tai kaveripiireistä – tietääkin jo matkan varrella kerrotuista haaveistani ja suunnitelmistani, joten viesti muistuttaa heitä, ettei tämä nyt aivan yllätys ollutkaan.
  4. Aloitus kutsuu tarinankerrontahetkeen tavalla, joka on kulttuurissamme tuttu.
  5. Sanasto on helpon samaistuttavaa ja tarinoista tuttuja.
    Mm. Kukapa meistä ei olisi joskus jäänyt tuijottamaan liekkiä ja ymmärtäisi rauhaisaa kuvastoa. Tarina on sanoitettu tarinalliseen puhekieleen sopivammilla sanoilla: verbin sijaan teonsana, adjektiivin sijaan kuvailu ja omista säästöistä tehdään hiilihanko.
  6. Pelote/mörkö/karenssi on käsitelty. Se on ulkona.
  7. Tarina loppuu loppuu rauhaisasti. Kurkin  ulos ikkunoista eli olen tavoitettavissa ja avoin uusille mahdollisuuksille. Sisällä on kaikki hyvin.

 

Entä, miksi sitten uskalsin avata tämän blogini puolella? Miksi tuoda tänne näin henkilökohtaista materiaalia? Miksi toisaalta muistuttaa tarinan lukijoille vielä kerran toisista mahdollisista näkökulmista? Entä, miksi uskalsin viritellä ensin negatiivisen tunnetilan ja sitten vasta kertoa rauhaisan tarinani tässä postauksessa?

Yhteenvetona: Kun haluaa kertoa asioistaan, voi valita muodoksi myös faktojen laukomisen sijaan tarinan. Se toimii, sillä ymmärrämme sen ja se sopii sosiaaliseen mediaan. Tarinoita on kiva seurata, tirkistellä ja nähdä sielläkin, missä niitä ei ole. Uskallan myös nostaa henkilökohtaisuuksia esiin aloituksen koukkuineen, sillä blogini on tarkoitus käsitellä kirjoittamista, niin opittua kuin koettuakin. Tämä on yksi osa siitä, mitä kirjoittamisella voi tehdä – jakaa tunteita ja ohjailla itsestään käytävää keskustelua.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s