Kevät Kirjoittajantiellä

Kuulumisia keväältä

Hetki on jälleen kulunut edellisestä kirjoituksesta. Huomasin, etten tainnut ikinä julkaista loppusyksyn hahmotelmia ja ideoita, joita sain sidosryhmäviestinnän kurssilta. (Mikäli teitä kiinnostaa, mitä opin stake holdereista eli pihvin pitelijöistä… tai  krhm… siis sidosryhmistä, niin laittakaa ihmeessä viestiä.) Aika on kirjoittamisen sijaan sujunut niin uusia virikkeitä saaden kuin jälleen uusia harrastuksia kokeillen. Toisin sanoen: vaikka tablettilaukku on täynnä lehtileikkeitä, joita olisi voinut lainailla, on sosiaalinen paine loistanut poissaolollaan.

Jokunen päivä sitten laitoin FaceBook-seinälleni viestin keskustelumokista. Se innoitti seinäni lisäksi muuallakin keskusteluja siitä, kuinka sanojen valinnalla voi joko tuoda merkityksensä perille tai häiritä sitä. Vaikka tahto olisi kuinka kova tai punainen lanka omassa mielessä kuinka kirkas, elleivät sosiaaliset solmut ja tavat ole paikallaan, päätyy katkomaan ja solmimaan lankojaan umpisolmuille.

Mokien innoittamana hahmottelin tässä jotain inhottavan “rakkaita” mokia, joihin meistä jokainen on joskus syyllistynyt kirjoittaessaan. Hassua, että osa näistä pätee niin sähköposteihin, tieteellisiin kirjoituksiin, lehtiteksteihin, blogiin kuin FaceBook-kirjoituksen kirjoittamiseenkin.

Tekstin perusteista

Kirjoittajan viestiä häiritseviä ongelmia

  1. Epäselkeä otsikointi
  2. Ohi aiheen kirjoittaminen
  3. Oikoluvun ja ulkonäön silmäilyn pois jättäminen
  4. Liian monen asian tunkeminen samaan viestiin
  5. Liian hidas reagointi > ennakoinnin unohtaminen?
  6. Oman sokeuden unohtaminen eli tekstin lepäämään jättämisen pelko
    1. Liian nopea vastaaminen
    2. Liika omassa hetken tunteessa eläminen 
    3. Toisten avun käyttämättä jättäminen ulkopuolisen kuvan saamiseksi

 

Viestiä paremmin ymmärrettäväksi tekevät elementit

Selkeän otsikoinnin hyötyihin voi tutustua esimerkiksi Klikin säästäjään tutustumalla. Kun juttu on huonosti otsikoitu, lukijan pitää lukea teksti ennen kuin tietää, haluaako lukea sen. Se on usein niin lukijan kuin oman ajan arvostuksen puutetta. Jokainen meistä on joskus etsinyt sähköpostistaan (huonosti otsikoitua) sähköpostia sitä ikinä löytämättä.

Edes kursiivinen viimekatsaus omaan tekstiin saattaa pelastaa sen ja estää useisiin erillisiin kyselyihin vastaamisen. Joskus kahden kappaleen jutun olisi voinut selittää yhdellä kuvalla niin, että suurempi prosentti ihmisistä ymmärtää viestin. Joskus on hyvä käyttää väriä, boldata (lihavoida) pääkohdat, lisätä hymiö tai infograagi ja joskus vain etsiä se kuuluisa lyhennyskirves ja mielen lokeroista.

Aika, jossa kirjoittamansa viestin päästää maailmalle kannattaa miettiä tapauskohtaisesti. Usealla on omat peukalosäännöt ja oikolukijansa. Ellei oikoluvun jumalaa tai jumalatarta ole käytettävissä lähipiirissä, omaan sokeuteen virheille kannattaa tutustua. Usea teksteistäni nukkuu yön yli ja jotkut pääsevät viikonloppuvapaille, ennen kuin voin todella oikolukea ne julkaisua varten. Joitain tekstejä voi ennakoida, joitain ei. Erityisesti tunteita herättäviin viesteihin vastaaminen saattaa viedä aikaa. Viha, häpeä, ylimielisyys tai liiallinen huumori eivät yleensä kävele käsi kädessä toivotun seurauksen kanssa.

Huomioiden lähde tähän tekstiin pohjautuu tällä kertaa asioihin, joihin olen viime aikoina kiinnittänyt huomiota myös tahattomasti. Niin opiskellessa saaduilla kuin töissä koetuilla peukalosäännöillä on varmasti osuutta kuhunkin huomioon. Erityiskiitos Klikinsäästäjälle aamujen pelastamisesta -> kämmejä tekee näemmä niin ammattilainen kuin harrastelijakin.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s