Turhautumista ja lääkettä siihen

Paska tyyppi?

”Voi sinua itseäsi hallitsematonta raukkaa, etkö ole oppinut mitään?”, sanoo omatunto.
“Työ on suuri ja pelottava. En halua epäonnistua. Turhauttaa ja olen väsynyt. Odotan otollista hetkeä”, sanoo suojeleva itsetunto.

Aika juoksee, kulkee, matelee. Tietoisuus kiemurtelee, harhauttaa, velloo, kiirehtii muualla. Se saa hetken helpotuksen unohduksesta. Suuren ahdistuksen ja syyllisyyden sekä tekemättömän että saavuttamattoman märehtimisestä. Aika juoksee, kulkee, matelee. Tietoisuus ahdistuu, harhauttaa, pelkää.

Koska tehtävä on tärkeä, vaaditaan tekemättömän tekijää tilille.

Onneksi joku lupaa auttaa. Hän jakaa vastuun komeen osaan, lupaa huolehtia osasta ja pyytää suorittamaan vain yhden näistä kolmesta vastuusta.  Avunsaanut tietoisuus ryhtyy toimiin, jakaa vastuun tehtäviin ja syöksyy aloittamaan. Se aloittaa sieltä, mistä alunperinkin olisi voinut aloittaa. Se hykertelelee. Aika kuluu. Raudanluja flow tulee tarvittaessa avuksi. Tietoisuus keskittyy, suorittaa ja saa tuloksia. Voiton!

Helpotuksen tarjonnut pyytää suorittamaan seuraavan osuuden. Hän ei ehdi keskittyä siihen omien tehtäviensä kustannuksella. Aiemmissa tehtävissään onnistunut tekee työtä käskettyä ja pian juhlitaankin. Suurin osa haasteesta on saatu nujerrettua.

Tavatessa käy ilmi, ettei auttamaan lupautunut ole tehnyt mitään konkreettista viimeisenkään osuuden voittamiseksi. Miksi hän oikein lupautui alunperin auttamaan? Sankarimme suorittaa viimeiset tehtävät. Nyt haaste on kokonaan voitettu. Hän on tehnyt sen aivan yksin ja on väsynyt.

Jos tietoisuus sanoo avuksi lupautuneesta nyt “turha tyyppi”, se ei ole oppinut mitään omasta tarinastaan.

 

Kuulumiset tarinan pohjalla

Siinä samalla, kun olen töitä haeskellessani tallennellut työtarjouksia, CV-pohjiani sekä hakemuksiani, olen joutunut miettimään itseeni liittyviä adjektiiveja useasti. Olen kuvaillut itseäni kyllästymiseen saakka, kyllästymisen jälkeen ja uudelleen motivoitumisen jälkeisen kyllästymisenkin jälkeen. Olen ihmetellyt ja käännellyt itseäni. Olen tutkinut työtarjouksien toiveita ja miettinyt, mikä historiassani osoittaisi parhaiten toivottuja osaamisia ja piirteitä – vai kannattaako hakea mieluummin muualle. Potentiaalisten tarjousten vastauksiin olen puolestaan koittanut sopivasti tunkea näitä esimerkkejä. Kunnioitettavaa tunkemisosaaminen on saanut lisäharjoitusta. (Kiitos yläasteen opettajalle, joka lupasi aikoinaan esseisiin ylimääräisen pisteen, mikäli onnistui tunkeemaan tekstiinsä viittauksen Paavo Nurmeen taidokkaasti. Taidosta on ollut hyötyä.)

Päätin aika pian ottaa yhteyttä uraohjaukseen, pitääkseni itseni motivoituneena. Kirjoitusmielessä olen oppinut, että olen sortunut muotisanoihin, vaikka olenkin niitä erityisesti koittanut välttää. Näytin myös ansioluetteloani taittoa opiskelevalle ystävälleni, joka ei tuntunut antavan anteeksi oikomisiani vaan rohkaisi parempaan – niin kielellisesti kuin visuaalisestikin. Voin suositella sekä uraohjausta että kavereiden palautteen pyytämistä. Uskon, että työskentelyn perusteella löydän, en vain työtä, vaan työtä, joka saa minut hihkumaan innoissani tai vähintään epäilemään, että työpaikan veteen on salaa laitettu zeniä levittäviä aineita.

Kuten yllä olevasta tarinasta voi ehkä päätellä, luin hieman urheilupsykologiaa ajanhallintakirjallisuuden välissä. Tarinan innoitus on  Peter Cloughin ja Doug Strycharczykin kirjasta Developing mental toughness (Kogan age Limited 2012, s. 54-56;65). Tarinanpoikanen on mielestäni itsensä motivoimisen yhdestä tärkeimmästä kohdasta – sen tarkistamisesta, mitkä opit ovat tulleet elämän tasohyppelypelissä jo niin tutuiksi, että ilmenevät suoraan selkärangasta. Yritin tehdä valitsemastani ilmiöstä ja tarjotusta ratkaisusta mahdollisimman selviä. Jos tunnistit, onnistuinen. Tunnistitko?

Tahdotko joulun?

Entäpä, jos aikaa on enää noin kaksi päivää?

Tässä linkki tekemääni interaktiiviseen tarinaan kaikkien pelaamieni tekstiseikkailupelien kunniaksi. Peli ei sovellu porukan pienimmille ja otettava muutenkin hieman pilke silmäkulmassa, sillä todennäköisyys voittaa on tietenkin pienehkö.

Tervetuloa pelaamaan ja päättämään, millaisen joulun kuvitteellinen perheesi tänä jouluna kokee 😉

Hyvää joulua =)

Liiallista katumusta?

Kun joulun rakenne lyö päähän

 

Joulu alkoi ja toisiaan syvästi rakastava pariskunta Aatami ja Arvo olivat vihdoin tilanteessa, jossa saattoivat yhdessä luoda oman joulunsa. Aikuisena pariskuntana ei tarvinnut enää päättää, jättääkö joulunsa viettämättä vai vieraillakko muiden juhlissa.

Kaikki alkoi hyvin. Siivottiin, laulettiin, syötiin herkkuja, rakasteltiin ja jaettiin muistoja. Yhdessä oli hyvä juhlia adventteja ja pikkujouluja.

Sitten teemaksi nousi katumus ja Arvo ajautui terveellisen itsetutkiskelun sijaan ahdistuksen noidankehään. Ensin hän luki lehtiä aina vain ahdistuen ja lopulta koko ilon oikeutus jäi. Hänelle tuputettiin tietoa maailman pahuudesta, ja se ei jättänyt häntä. Kunnon tragedian kaavaa noudattaen tulevat joulut muuttuivat teennäisiksi ja ontoiksi.

Motivaatio hakusessa

Motivaatio hakusessa

Tonttu oli kyllästynyt ympärivuorokautiseen työhönsä ja joulupukki päätti ulkoistaa laiskan avustajan. Korvatakseen tämän pukki laittoi kiertoon viruksen, joka seurasi kaikkien tontun alueen lasten menemisiä ja tekemisiä. Virus levisi liiankin tehokkaasti.

Muuan suurvaltio huomasi viruksen, muunsi ja omi käyttöönsä. Samalla avautuivat joulupukin arkistot vääriin käsiin. Ne vaikuttivat aikuisten työnsaantimahdollisuuksiin, vuokrasopimuksiin ja siihen, suostuivatko muut juttelemaan heille. Pahinta kaikista oli joulupukkimme osaamattomuus; kaimoja ei eroteltu ja lasten teoilla oli liian suuri painoarvo aikuisiin päätöksiin nähden.

Kun tapaus huomattiiin, kaikki aiemmin irtisanotut ja nyt liittoutuneet tontut palkattiin takaisin, kaikki saivat opetuksen tietoturvasta ja työajoista, valtiot huonojen algoritmien käytöstä ja lapset lahjansa.

Ahkerat erikseen

Vähemmällä ei selviä

Muuan perheenäiti siivoili nurkat,
muuan perheenäiti parsi sukat,
muuan perheenäiti laitteli ruoat,
haki kuusen, kätki lahjat, löysi lahjat,
koristeli talon, tervehti naapurit, lähetti joulukortit,
kiersi joulukirkot ja konsertit, kiersi sukulaiset, laittoi kiitoskortit,
koristeli kuusen, vei naapureille joulukuuset, koristeli kuuset, siivosi talon, siivosi työpaikan, siivosi naapureiden talot.

Muuan perheenäiti teki koulun joulujuhlaan puvut, leipoi kakut, osti kakut, ohjasi ja näytteli.

Muuan perheenäiti opetti papukaijat laulamaan joululauluja samalla leipoessaan kodittomille, orvoille, lastensairaalalle ja hieman muillekin.

Jouluaattona muuan perheenäiti lähti kutsumaan väkeä joulupöytään, lähti, haki itsensä ja juhli.

Joulupäivänä lähti etsimään Jeesusta, kun kuuli tämän olevan hukassa. Etsii kuulemma vieläkin.

Hyvää Lucian päivää!

Soisitko Lucian vierailevan? Mitä jos lähtisit jo?

Tyttö, kutsutaan häntä vaikka Ameliaksi, siivosi, sytytti kynttilän ja jäi tuijottamaan sitä. Kyynel vierähti, toinenkin. Amalia antoi ajatusten kulkea, virrata, pyöriä, häiritä ja jatkaa matkaansa. Hän antoi kyyneleiden vierähdellä, vaikka vihasi itkemistä.

Ovikello soi, Amelia pyyhkäisi kasvojaan ja meni kurkistamaan ovisilmästä. Oven takana oli rakas. Ystävä, jonka oikeasti pitäisi myötä- ja vastamäessä sekä tasangolla että aallokossa. Kaiken käpertymisen keskeltä Amelia avautui, hymyili ja sytytti valot avatessaan oven. He halasivat lämpimästi.

Oli ehkä ollut ankaraa, eletty yli voimavarojen tai maailma ollut epäoikeudenmukainen. Sillä ei kuitenkaan ollut väliä, kun naiset saattoivat jälleen olla Luciat toisilleen.

 

Päivän drabblesta:

Mikä olisikaan oivallisempaa aikaa puhua valosta kuin Lucian päivä? Lisää Lucia-perinteestä Folkhälsan sivuilla, jotka innoittivat (yhdessä uuden Allt har ett ljus -laulun lisäksi) tämänkertaiseen kirjoitukseen. Hyvää Lucian päivää siis =)

 

Joulu ei tule yksin

Masa oli päättänyt tehdä jouluksi aivan kaiken itse. Maanisesti hän suoritti ja suoritti. Häntä ei tavannut enää iltaisin tai harrastuksista. Töissäkin hän vaikutti poissaolevalle. Kohti joulua hän alkoi väsyä. Onneksi hän oli ottanut pitkän loman pyhien väliin.

Lopulta jouluaattona ovelta kuului arka koputus, mutta Masa ei kuullut. Joulupäivänä kuului hieman vaativampi koputus, mutta Masa ei ehtinyt vastata.

Uudenvuodenpäivänä poliisit tulivat sisään, sillä Masaan ei oltu saatu yhteyttä enää puhelimellakaan. Hänet löydettiin nääntyneenä kuusen takaa. Suuri määrä koristeita oli murtanut hänen jalkansa. Masa joutui ottamaan apua vastaan. Uusivuosi alkoi tuttujen ympäröimänä ihmetellen, mihin aika oikein oli valunut.